PÄÄTTÄMISEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

Vähitellen meidän perheyksikölle alkaa tulla ajankohtaiseksi uuden kodin etsiminen.Aika monessa näytössäkin ollaankin käyty jo fiilistelemässä tässä parin kuukauden aikana,mutta loppujen lopuksi tuntuu, että ollaan vasta nyt tajuttu mitä oikeasti halutaan...Matkan varrella mielipide on ehtinyt muuttumaan monesta asiasta & moneen kertaan.Jotenkin tuo oman talon ostaminen tuntuu todella isolta asialta, vaikka olenkin asunut omakotitalossa koko lapsuuteni ja nuoruuteni. On kuitenkin aivan eri asia sitoa itsensä taloon kuin esimerkiksi rivitalon pätkään - tai ainakin meistä on.Etenkin minulle tuntui lopullisen päätöksen tekeminen olevan todella vaikeaa,koska järki ja tunne menivät pitkään täysin eri sfääreissä.Yleensä toimin intuiition varassa,mutta tätä asiaa on pohdittu ja paljon!

Kävimme läpi lukuisia ja lukuisia kysymyksiä,joista tässä vain murto-osa...Paljonko me oikeasti tarvitaan neliöitä?Otetaanko pienempi talo laajennusmahdollisuudella vai suoraan iso perheasunto?Miten maalla me oikeasti halutaan asua?Onko oikea paikka kirkonkylä, maaseutu taajama vai puhdas haja-asutusalue vai löytyykö kaupungista kuitenkin se sopiva?Mikä on se oman tilan tarve ja naapureiden sietokyky?Tiilitalo vai puutalo?Mikä lämmitysjärjestelmä?Millainen talon perustus pitää olla & seinien materiaali?Pitääkö sen veden olla vieressä vai riittääkö mökillä käynti?Mitä rakennusvuosikymmentä etsitään?Kuinka remontoitua taloa haetaan?Toisin sanoen jo pelkät raamit oli vaikea päättää enkä edes aloita siitä, mitä talon sisältä pitäisi löytyä.

Vähitellen meille on kuitenkin alkanut selvitä mitä me oikeasti haluamme <3

Vähän fiilistä siitä, mihin lopulta päädyttiin...

ULKOPUOLI: Haussa on siis pienen pieni rintamamiestalo tai mummonmökki maaseudulla (alle 90 neliötä), mutta rakennusoikeutta saisi olla vielä jäljellä.Harjakatto on must! Pelto tai järvi maisema olisi plussaa, mutta ei välttämätön.Naapureita saa olla lähistöllä (jopa näköetäisyydellä),mutta ei mitään omakotitaloasuinaluetta meille.Toisaalta arvostamme vireää kyläyhteisöä.Talossa pitää olla perusasiat kunnossa,mutta kaikki muu saakin sitten olla remontoitavaa,koska haluamme laittaa kaiken uusiksi ja omanäköiseksi.Ajomatka kaupunkiin kohtuullinen ja jonkinlainen bussivuoro saisi lähistöltä liikkua, mutta 30-40 km on vielä siedettävä etäisyys.Internetin pitää toimia kohtuullisesti.Vesiosuuskunnan vesi- ja viemäri ovat plussaa,mutta ilmankin pärjätään.

SISÄPUOLI: Toimiva pohjaratkaisu, jossa hukkaneliöt on minimissä!Mahdollisuus tupakeittiöön sekä työhuoneen ja olohuoneen yhdistämiseen liukuovilla.Huoneita pitäisi olla tupakeittiön lisäksi kaksi / max kolme.Jonkilaiselle vaatehuoneelle sekä kodinhoitohuoneelle pitää olla tila,mutta esim. sauna voisi olla ulkosauna.Takkaleivinuunille täytyy olla paikka.Tilat saavat olla yhdessä tai kahdessa tasossa - sillä ei niin ole väliä.

Ennen kaikkea etsimme siis maaseudun rauhaa ja paikkaa, jossa on tilaa hengittää.Kun se tunne saavutetaan, niin tiedämme olevamme kotona.Kaikki muu tulee kyllä itsestään...Kuten sisustus, jota onkin jo aika pitkälle suunniteltu,mutta siitä lisää myöhemmin (ja tiedetään...niitä mitään todennäköiseti lopulta soveltaa melkoisesti)

NOJATUOLIN UUSI ELÄMÄ vol 1.

En tiedä tulinko enemmän muistuttamaan blogin lukijoita olemassa olostani vai itseäni blogin olemassa olosta...Viime ajat olen istunut kyllästymiseen asti koneella kirjoittamassa,joten vapaa-aikana ei juuri tee mieli ylimääräistä aikaa viettää läppärillä tai netissä.Päivä päivältä ollaan kuitenkin lähemäpänä päämäärää,joten harrastukset saa nyt hetken olla jäähyllä.Tai oikeastaan niistä raportointi, mutta tehdään nyt pieni poikkeus.Eli...
Tämä hirveys saa nyt vihdoin ja viimein uuden elämän...

Sinänsä tästä tuolista voisi hakea symboliikkaa, sillä tämä on ensimmäisen huonekalu (sängyn kanssa), jonka ostin vuosi, vuosia sitten ekaan opiskelijaboksiini. Pian opinnot päättyvät, joten tuolinkin on aika saada uusi ulkomuoto...

Kangas oli sisänsä ehjä, mutta vähän kulahtanut ja onhan tuo väri aika karsea...Hieman on sisustusmaku muuttunut vuosien varrella...

Herran Kisälli saa julkisen tunnustuksen joustavasta asenteesta näihin mun luovuuden puuskiin,sillä nämä erilaiset sisustus- ja remonttikokeilut eivät aina katsoa aikaa tai ilmoita ennalta itsestään...Hän onkin joskus huumorilla todennut,että koskaan ei tiedä kotiintullessa mikä (projekti) siellä odottaa.Se voi olla revitty tapetti tai poistettu nurmikko (tällä kertaa tuoli). Sen verran kyllä puolustaudun,että A) suunnittelen näitä projekteja mielessäni todella kauan, vaikka tartun lopulta toimeen aika impulsiivisesti.Eihän inspiraatiota voi aina ajottaa B)Yleensä hoidan itse myös toteutuspuolen kokonaan.

Yksi päivä keksin siis olevani erinomaisenn huonekalujen entisöijä, mutta kokemus kyllä puuttuu täysin.Toteutus tapahtuu siis yrityksen ja erehdyksen kautta - kirjaston entisöintikirjan ohjaamana.Ensimmäinen vaihe (kankaan poisto) oli sinänsä helppo juttu, vaikka niitit oli kylläkin aika tiukassa.Niitä sai repiä hikipäässä.Varsinainen päällystysvaihe sen sijaan hieman jännittää, koska tuo nojatuolin malli on aika pöyreä. Ehkä kulmikkaammalla olisi ollut helpompi aloittaa tämä harrastus. Luotan kuitenkin siihen, että jos työ epäonnistuu täysin, niin kyllä sen joku ammattilainen vielä pelastaa.

Seuraava vaihe olisi varmaankin noiden "kuminauhojen" uusiminen, sillä se olivat päässeet jo rispaantumaan melkoisesti.Lisäksi pitäisi myös etsiä sopivaa kangasta, mutta vähitellen, vähitellen...

PROJEKTI: KIRJOITUSPÖYTÄ

Hups...Niin sitä vaan kuukausi heilahti ennen kuin tänne taas ehti.Välissä piti sohvalla hiihtää yhdet olympialaiset ja muu aika onkin mennyt gradua kirjoittaessa / tulevaisuutta pohtiessa,mutta täällä taas.Odottamassa onkin muutamat sukkaparit ja lapaset, jotka pitäisi tänne lisätä.Ne tosin saa vielä odottaa vuoroaan, sillä juurikin nyt olen niin onnellinen, koska vihdoin ja viimein löytyi seuraava tuunausprojekti eli uusi kirjoituspöytä.

Tämä pöytä löytyi käytettynä Internetin kautta, joten hintakin oli varsin kohtuullinen - ottaen huomioon, että pöytä on kuitenkin puuta eikä levyä.Vähän se on elämää nähnyt, mutta mielestäni kuitenkin vielä hyvä kuntoinen.Toisin sanoen varsinaista korjausduunia ei juurikaan tarvitse tehdä vaan ainoastaan pientä ulkoista hienosäätöä.Jossakin vaiheessa haaveilin vähän antiikkisemmasta pöydästä, mutta lopulta päädyimme tällaiseen uudempaan versioon.

Alunperinhän tämä on ollut tietokonepöytä (esim. cd-levyille löytyy kotelot ja pöytälevyn alla on näppäimistölle oma paikkansa).Näppisteline lähti ensimmäisenä ja noita cd-levyn paikkojakin on tarkoitus hieman fiksata.Itse asiassa nuo pöydän päällä olevat laatikot eivät kuulu pöytää vaan edellinen omistaja on ne siihen nikkaroinut.Toimivat ratkaisut sinänsä, mutta ne nyt kuitenkin lähtee kiertoon.Näillä näkymin irrotamme kaksi väliseinää ja korvaamme laatikot kahdella tummanruskealla korilla.Oikealla oleva laatikko on vielä harkinnassa.Periaatteessa minun tekisi mieli suoristaa tuo koko kulma, jolloin myös laatikon pitäisi lähteä.Mutta mutta....tuossa päällä on varsin hyvä paikka lampulle, joten harkitaan vielä....

Suurin työ tämän pöydän kanssa tulee olevaan hiominen ja lakkaaminen.Tosin tällä hetkellä pinnassa ei ole lakkaa vaan vahaa,joten en ole varma vielä miten paljon tätä pitää käsitellä ennen uutta lakkaa.Jokatapauksessa itse laitamme pintaan valkoisen lakan, mutta miten valkoista haetaan...no sitä vielä haetaan myös mielessä.Saattaa myös olla,että jos oikein laiskottaa,niin sisäpuoli jää puun väriseksi.Nämä seikat selviää kuitenkin ajan kanssa.

Takalevy on tarkoitus vaihtaa siistimmäksi, jotta pöytä voi tarvittaessa olla myös toisin päin.Siihen maalataan joku kuvio tai vaihtoehtoisesti tuohon päällimmäiseen levyyn (hylly minkä päällä tuo lamppu on) tulee jokin tarrateksti.Viimeinen fiksaus on vetimien vaihto.Tosin nuo alkuperäiset on ihan nätit,joten mitenkään pakollinen operaatio se ei ole.

Koska kyse on meidän perheestä,kuuluu tähän luonnollisesti jo yksi "yritys ja erehdys".Nykyinen kotimme on kahdessa kerroksessa ja pöytä piti saada alakertaan.Tämä ei tietysti mennyt ihan putkeen vaan lopputuloksena olimme portaissa jumissa, koska pöytäpä ei taipunut viimeistä käännöstä.Niinpä juoksimme ulkokautta vuorotellen vaihtamaan paikkaa ylhäältä ylös ja ylhäältä alas...Tarpeeksi kauan kun veivattiin edes takaisin, niin eipä auttanut muu kuin antaa periksi ja nöyränä kiskoa pöytä takaisin ylös.Herra Kisälli meinasi tietysti myöhästyä myös töistä tämän operaation seurauksena.Tänä aamuna otimme sitten uuden yrityksen ja tällä kertaa ulkokautta.Piha on vaan sen verran jäässä,että ollut mikään ilo raahata tätä tuolla ulkona naapureiden aamukahvin ilona...No...pöytä on paikallaan eikä muulla ole enää väliä.

Mutta tosiaan...tätä aletaan nyt jossakin vaiheessa työstämään.Tosin hetki pitää vielä malttaa mieltä, mutta kunhan kevät koittaa ja nämä opiskeluvelvollisuudet on hoidettu alta, palataan taas pajalle toimimaan.

KÄÄNTÖVARSISUKAT vol. 1 & 2.

Tammikuun lopuksi taidan kirjoittaa neulomistani kääntövarsisukista,jotka tulevatkin tarpeeseen paukkupakkasilla.Ensimmäiset ovat itse asiassa jo viime syksynä värkätyt, ja olenkin niitä kohtuullisen paljon jo käyttänyt.Malli on katsottu Kodin kuvalehden kissasukista,mutta enpä sitten viime kädessä halunnutkaan kissoja noihin roikkumaan,joten oma versioni on karsitumpi.Toki suosittelen sinänsä tuota alkuperäismallia, koska se on varsin hauska.

Kääntövarsisukat tuovat mukavaa piristystä talvikenkiin.
Langat: 7 veljestä.Käytetyt langat olivat pääväriä lukuunottamatta vanhoja jämälankoja.

 Alla olevista kuvista näkyy myös sukka kääntövarren sisäpuolelta, joka neulottu 2o + 2n.Sukassa on käytetty vahvistettua kantapäätä ja peruskärkikavennusta.

Tällä viikolla sain valmiiksi myös oman muunnelman solmuspiraalisukista,jonka ohjeen löysin Suuri Sukkakirja-nimisessä (Kathleen Taylor) opuksessa.Tämä kirja on itse asiassa ostettu joululahjaksi saamillani käsityörahoilla. Tähän työhön kaivattua vaihtelua toi se,että tämä malli neulottiin poikkeuksellisesti kärjestä varteen.Tämä tekniikka oli itselleni uusi juttu,mutta helpompi kuin mitä ennalta pelkäsin.Samalla tuli taas kokeiltua tiimalasikantapäätä,joka onkin varsin nopea neuloa.Tosin itse vannon yhä edelleen vahvistetun kantapään nimeen....

Sen verran täytyy kyllä myöntää,että tämän sukkamallin kääntövarren versioin pienestä pakosta.Ohje oli nimittäin maailman yksinkertaisin,ja siitä huolimatta en saanut sitä näyttämään kirjan kuvan kaltaiselta.Lopulta kyllästyin yrittämään,ja koska oma versioni oli varsin tyydyttävän näköinen, se sai kelvata tällä kertaa.Tosin joku päivä vielä aion selvittää tämänkin salaisuuden...

Sukat on neulottu (yllätys,yllätys...) 7 veljeksen Polka-langasta,joka sattuukin olemaan eräs suosikeistani.Tykkäsin myös tosi,tosi paljon tästä värityksestä,joten ehkäpä jämälangoista täytyy neuloa vielä yhdet kuplalapaset itselle.Vaikkakin juuri viime viikolla tilasin 16 kerää Novitalta lankoja (villapaitaan jne.),että töitä olisi tarjolla muutenkin...

JOOGASUKAT vol.2

Joogasukat ovat sopiva "välipala" isompien töiden välissä,sillä ne valmistuvat nopeasti ja ovat samalla hyvä tapa nollata ajatuksia.Tällä kertaa päätin tehdä niistä hieman haastavammat, ja valikoin yksinkertaisen kirjoneuleen malliksi.Neonväri tuntui piristävältä vaihtoehdolta,mutta valitettavasti kuva aavistuksen haalentaa sitä.Vielä en ole ehtinyt tätä mallia tunnilla koekäyttää,mutta uskoisin sen toimivan yhtä hyvin kuin edellistenkin.

Kirjoneuleessa oli hieman haastetta tällä kertaa,joten ensimmäinen kuvioyritys päätyi purkamiseen.Ensinnäkin loin aluksi aivan liian vähän (48) silmukoita.Onneksi kokeilin ajoissa sukkaa,sillä sepä ei mahtanut  "kantapään" kohdalta jalkaan.Hassua todeta näin,sillä sukassahan ei edes ole kantapäätä...Joka tapauksessa silmukoiden lisäämisestä seurasi luonnollisesti se, että myös kuvio piti suunnitella uudelleen.Lopullinen versio on neulottu 60 silmukalla ja hieman löysemmällä käsialalla.

Kuvat eivät ole parhaat mahdolliset,ja sukkia näyttää koristavan koirankarvat.Muuuutta...saapi kelvata tällä kertaa...

Päälankana: Regia 4-färdig Fluormania / puikot n:ro 3

Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä,että valmistuminenkin lähestyy.Eli siinäpä se syy,miksi bloggaaminen on ollut vähäistä viime aikoina.Tosin täytyy myöntää,että aina kun hermo meinaa mennä gradun kanssa,neulon muutaman kierroksen puikot sauhuten,ja niinpä kirjotitaminenkin alkaa taas sujua paremmin.Uskomatonta miten se vapauttaa ajatuksia.Neulomistauoista pitäisi varmaan tehdä lakisääteisiä myös työpaikoille(kin)...heh.

Nyt työn alla on yhdet kääntövarsisukat sekä norjalaisvillasukat.Kääntövarsisukat taitavatkin valmistua aivan lähipäivinä,joten palataan taas pian asiaan...

PIENTÄ HIENOSÄÄTÖÄ

Kaiken pikkuremontin keskellä on myös tehty pientä hienosäätöä, josta tässä nyt vähän koostetta.Suurin osa on ollut harkitumpaa,mutta oma suosikkimme oli puhdas heräteostos.Tämä hurmaava matkalaukkukello oli nimittäin odottamassa meitä K-raudan ale-osastolla kun haimme sieltä remonttitarvikkeita tuulikaappiin.Oikeastaan kellon paikka olisi seinällä,mutta eipä jaksettu enää alkaa porailemaan reikiä seiniin.Toimii kuitenkin myös pöydällä.

Valaisimet hankimme Kodin1:stä ja Anttilasta: ne olivat niin ikään sopivasti alennuksessa.Alkuperäinen työhuoneen katon paperivalaisin oli edullinen väliaikaisvaihtoehto,jonka oli aika antaa tilaa uudelle.Samalla päätin uusia myös toisen pöytävalaisimen tyyliin sopivaksi, mutta se päätyikin sitten olohuoneeseen.Lamput tosin on hankittu tulevan kodin työhuonetta silmällä pitäen.Joku voisi sanoa,että asiat ostetaan kun on koti löytynyt.Itse sanon,että asiat voi hankkia jo etukäteen,kun tietää mitä haluaa sekä sisustukselta että kodilta.

Tuota muovivalaisinta olen miettinyt pitkään...Ensin en ollut varma pidänkö siitä laisinkaan.Kun sain varmuuden pitäväni siitä,en ollut varma sopiiko se lainkaan kotimme tyyliin.Jos totta puhutaan niin molemmat valaisemet poikkevat yleislinjasta,sillä luonnonläheisyys on niistä kaukana.Lopulta päätimme kuitenkin ostaa ne, sillä työhuoneeseenhan voi hakea sitten ihan oman fiiliksen...

Koska sopivia kahvipapuja ei tullut vastaan,täytin hurrikaanin jouluvaloilla.Ne saavatkin jäädä koko talveksi tuomaan tunnelmaa pimeään ja kylmään talveen.Seurakseen ne saivat Pentikin tuikkukipot

Tällä hetkellä ostoslistan kärkipäässä on se työhuoneen pöytä ja kirjahylly.Melko ahkeraa olen noita erilaisia nettikirppareita selannut,mutta niiden löytäminen ei vaan tunnu olevan kovinkaan yksinkertaista.Liian kallis,liian kaukana jne.Joten nyt kaikki silmät ja korvat auki etsimään meille uusia projekteja.Etsinnässä nimenomaan sellaiset "huonokuntoiset"versiot, joita voidaan talven aikana tuunailla mieleiseksi.

Muuten...Kello -60%, valot -30%, tuikkukipot -40%, matto -50%, lamppu -50% ja kattovalaisin -20€ jne.= minustahan tuo kuulostaa siltä, että rahaa on ainoastaan säästetty ja reilusti.Herra kisälli ei vaan tuntunut olevan samaa mieltä.Hah...kenties tuo on sitä naisen logiikkaa.

MUKAVAA VIIKKOA!!!Näillä pakkasilla on mukava mummoilla kotosalla!

KUPLALAPASET vol.1&2

Kuplalapaset tuntuu olevan tänä talvena pinnalla bloggareiden keskuudessa,joten niinpä minunkin oli tehtävä oma versioni niistä.Itse asiassa lapasethan valmistui jo ennen joulua, mutta enpä saanut tänne niitä laitettua aiemmin. No, pääasia oli,että sai taas hyvän syym tyhjentää tuota (liian) suurta lankavarastoa.Nämä lapaset olivat todella nopeat ja hauskat tehdä,joten suosittelen mallia lämpimästi kaikille.Sen verran kivalta tuo lopputuloskin näytti,että tekniikkaa pitäisi soveltaa myös sukkiin ja pipohin.Aikani googletin ohjetta,ja kaikki tiet veivät  "Neulovan Nartun"-blogisivuille,joten myös oma ohjeeni on lainattu sieltä.

Itse käytin vanhoja neulonta-arkusta löytyineitä yksivärisiä Novitan 7 veljestä-lankoja.Monissa muissa blogeissa tosin on käytetty myös kirjavia neulelankoja,jotka sopivat mielestäni yksivärisiä paremmin tähän malliin,joten niiden käyttöä kannattaa ainakin harkita.Työssä puikot olivat 4 ja silmukka määrä ohjeen mukainen 36.Jälkikäteen mietin,että olisi pitänyt kokeilla itselleni mallia 40 silmukalla.Herra Kisälli kuitenkin tykästyi sen verran lapasiin,että tein myös hänelle oman version näistä nimenomaan 40 silmukalla.Se sitten osoitti,että ne suuremmat olisivat lopulta olleet liian suuret itselleni.

Täytyy kyllä sanoa,että vaikka ohje itsessään oli todella kiva,niin vielä enemmän innoistui löytämästäni vinkistä, jonka haluan jakaa teille. Eli päivän vinkki: 1 - 4 puikkojen välille ei tule rakoa kun kierroksen vaihtuessa siirrät 1 puikon 1. silmukan viimeiselle puikolle ja vastaavasti vedät 4. puikon viimeisen silmukan sen yli vasemmalle puikolle!Ainakin itselläni tuohon tahtoi aina ennen tulla pieni kolo,mutta noinkin yksinkertainen juttu estää sen! Ja silti olen tuohon ongelmaan pohtinut  ratkaisua jo vuosia neuloessani kymmeniä sukkia ja lapasia.Aina voi näköjään (onneksi) oppia uutta.Samalla blogit jälleen kerran osoittivat myös hyödyllisyytensä.Kiitokset siitä!

Loppuun vielä kuva herran Kisällin Tiikeri-sukista, jotka valmistuivat hiljattain.Lankana oli siis Regian Zoofari-lanka,josta aiemmin syksyllä neuloin itselleni sukat.Muuten malli on sama, mutta Herra Kisällin sukissa silmukkamäärä oli 64.